Olimme kaksi yötä Pellossa maalaisseudun rauhassa. Nuuti pääsi matkaan, mutta Aatun tungin hoitoon, koska Aatu ei tykkää Pulkkisesta, joka asuu nykyään siellä. Silloin kun Pulkkinen vielä asusteli meillä, niin pariin kertaan Aatulla ja Pulkilla tuli tappeluita, mutta kyllä ne loppujen lopuksi tulivat toimeen, kun molemmilla oli tilaa kyräillä toisiaan riittävän välimatkan päästä pihalla. Kaikista kovin paikka Aatulle oli, kun Pulkkinen meni leikin tiimellyksessä ottamaan Aatun jalkapallon suuhun, sen se sai kokea nahoissaan, että virhe tuli tehtyä. Nuutin kanssa Pulkki tulee hyvin toimeen, tai nyt kun menimme sinne ja päästin Nuutin autosta niin aluksi molemmat oli vähän varuillaa karvat pystyssä, mutta hetken päästä ne jo leikkivät.

Reissu oli Nuutille kyllä melkoisen rankka. Laiska poika sai juosta kelkan perässä pellolla ja joutui vielä rekikoira-ajelulle, kun laitoin Pulkkisen ja Nuutin vetämään minua potkukelkassa. Nuuti oli vain melko ovela, kun se vähän väliä huili ja Pulkkinen sai tehdä kaiken työn. Kävimme myös yhdellä laavulla paisteleen makkaraa ja Nuuti joutui sinnekin juoksemaan kelkan vieressä, kun ei sattunut olemaan rekeä, missä hän olisi voinut pötkötellä. Hyvin Nuuti jaksoi juosta kolmen kilometrin matkan kun tarpeeksi hitaasti ajettiin.

Tänään käytiin tokotreeneissä. Nuuti oli vissiin vieläkin reissusta väsynyt, kun ei sillä ollut oikein motivaatiota. Hienosti se silti jaksoi paikallaan makuussa makoilla. Se taitaa ollakin Nuutin lempiliike. Sivulle tulo on alkanut sujua ilman käsiapua melko hienosti. Mutta otin vissiin liikaa toistoja, kun yhtäkkiä Nuuti ei enää tajunnutkaa mitä sivu tarkoittaa... Toljotti vain pöljänä, että häh? Kokeilin myös hyppyä. Aluksi se sujui hyvin, mutta sitten siihen tuli liikaa häiriötä muista koirista, ettei Nuuti enää "uskaltanut" hypätä esteen yli.  Jätettiin sitten harjoitus siihen.

Kävimme Nuutin kanssa viime viikon sunnuntaina Lapin Nuuskujen tokotreeneissa. Treenit oli sisätiloissa, joten jännitti vähän aluksi, että miten Nuuti suhtautuu tekonurmeen ja toisiin koiriin. Mutta turhaa jännitin, aluksi Nuutin piti hirveesti nuuskuttaa lattiaa, mutta sitten ku otettiin makkarat esiin niin nurmikin unohtui. Nuuti oli kyllä ihmeellisen aktiivisena! Paremmin seurasi kuin ikinä missään. Tai eihän me nyt vielä mitään hirveen pitkää seuraamista oteta ja makkara on koko ajan esillä, mutta nyt se jopa jaksoi katsoa minua eikä paniikissa tuijottanut eteen päin niinkuin ennen teki. Miehän olin jo varma aikasemmin, että Nuuti on niin pölijä, että sen pitää aina katsoa eteenpäin seuraamisessa, ettei vaan tuu mitään eteen, johon se vahingossa törmäis tai kompastuis... Uros...

Harjoiteltiin seuraamista, sekä sivulle tuloa. Sivulle tulo on Nuutille edelleen vaikeaa tai oikeastaan pihalla, kun Nuuti tuo pallon minulle ja käsken sen sivulle niin silloin se jopa osaa tulla ilman käsiapua sivulle ja yleensä melko suoraanki, mutta jos minulla on herkku kädessä niin ei... ei se vaan osaa silloin... Tai ehkä se jopa osaa ja ymmärtää mitä sivu-käsky tarkoittaa, mutta sei vaan jotenki ymmärrä sitä tietyissä tilanteissa.. Tai sitten mie oon niin epäselvä käskemään...

Paikallaanmakuu sujui yllättävän hyvin, kun eihän me sitä olla jaksettu hirveesti harjoitella. Nuuti on sellainen rentoreiska, ettei se hirveesti jaksa välittää vaikka se joutuiski makaan paikoillaan. Ainut ongelma mikä tuli, oli se kun Nuuti vissiin näki jonku mörön, tai kuuli jotain pelottavia ääniä, kun se yhtäkkiä kesken paikalla makuun haukahti möreästi. En tiedä oliko sen tarkoituksena säikyttää vaan muut paikalla makaajat vai mikä. Muuten Nuuti kyllä osasi hienosti olla paikoillaan kun kävin palkkaamassa sitä vähän väliä. Ehkä siitä hyvä tulee... Joskus...

Lunta on tullu ihan hirrveesti monena päivänä. Pihaa on pitäny kolata vähintää kahesti päivässä... Ja kun vielä lumiaura käy tuon ison tien kolaamassa, niin pihaliittymä on ihan tukossa... Meinaa jo välillä kyllästyttää... Tänään tajusin, että aidan vierushan on ihan lumessa ja aita madaltunu sen verran, että koirathan pääsis jo kävellen tuosta yli! Ihan säikähdin kun tajusin, että nehän ois voinu mennä yli ja jäädä auton alle! Kävin sitten lapioimassa aidan vierukset... Onneksi pojat on niin viisaita/laiskoja ettei ne oo ees kehannu yrittää moista.

Koirat on onneksi aivan älyttömän innoissaan tuosta lumesta. Nuutia olen väsyttänyt heittämällä palloa lumihankeen. Kunto kasvaa. Aatu riepu niin tykkäisi kanssa pallon hakemisesta, mutta kun sillä on alkanu takajalat temppuileen, niin ei kehtaa sitä väsyttää liikaa juoksuttamalla. Välillä sen on vaikea nousta lattialta ylös ja takajalat menee jotenki ristiin, kun se lähtee käveleen. Pitäis käydä kuvauttamassa sen jalat, että mikä niissä on vikana. Ei se onneksi mitenkään onnu niitä ja ulkonaki juoksee Nuutin kanssa kilpaa mahoton, mutta välillä sitä pitää rauhoitella., ettei aivan villiinny.

Käytiin Nuutin kanssa Labradorien erikoisnäyttelyissä Raahessa pari viikkoa sitten. Nuuti sai ERIn ja oli luokkansa kolmas. Varmaan toukokuussa mennää seuraavan kerran, jos jaksetaan. Ei oo vielä niin kolahtanu noi näyttelyt, että alkais niihin niin panostamaan. Keväällä mennään Nuutin kanssa taas taipparikursille ja yritetään uuden kerran päästä taipparit läpi. Ehkäpä me nyt onnistutaan, kun Nuutikin on vähän vanhempi ja viisaampi.

Tokohommia olen alkanu Nuutin kanssa tekemään vähän enemmän... Enää en harjoittele kotipihalla, kun Nuuti ottaa häiriötä Aatusta sen verran, ettei se uskalla tehä oikeen mitään. Ja jos Aatun laittaa sisälle niin se haukkuu sielläki ja Nuuti panikoi.

Ollaan käyty Hannan ja Kaapon kanssa harjoittelemassa pari kertaa yhdellä parkkipaikalla. Nuutissa kyllä huomaa eron heti, kun Aatu ei ole mukana. Se keskittyy minuun ja osaakin jopa jotain. Täytyy kyllä myöntää, että vika on ollu ihan vaan minussa eikä Nuutissa, ku oon miettinyt, että onko siinä joku vika ku sei vaaan tajua. Vaikka kyllähän Nuuti on vähän sellainen laiskan puoleinen, ettei sillä oikeen ole sellaista motivaatiota hommiin, mikä tekeekin koulutuksesta vähän haastavampaa muttei kuitenkaan mahdotonta. Olishan se kiva joskus päästä kisaamaankin tuon hurtin kanssa.

Käytiin viikonloppuna Hannan kanssa Kajaanin tamminäyttelyissä kera Nuuti ja Kaapo. Molemmat saivat hyvät arvostelut, joten reissu ei ollut turha. Lähden Labradorinnoutajien erikoisnäyttelyihin Raaheen 1.2. Jani lupas lähteä mukaan, ei vissiin (onneksi) vielä tiedä sitä, että siellä saattaa kestää koko päivä ja todennäköisesti sillä menee hermot ja henkeäki alkaa varmaa ahistaa, ku on allerginen koirille... Helppo se oli ainaki vielä huijata mukaan, ehkä ens kerralla saattaa olla hankalampi.